valitse tekstin koko:     peruskoko  suurempi  suurin

ALUKSI  ELÄMÄÄ RIVIERALLA   JÄSENLOMAKE  HARRASTUSTOIMINTA  
ASUMINEN RIVIERALLA   VEROTUS   TERVEYDENHUOLTO   JULKINEN LIIKENNE   PANKKIPALVELUT   VAKUUTUKSET  SOPIMUSTOIMINTA   PUHELINYHTEYDET   RADIO JA TV   INTERNET, SÄHKÖPOSTI, TIETOKONE   OSTOSPAIKAT   AUTONOSTO JA AUTOILU   KOULULAITOS   PÄIVÄHOITO  
HÄTÄTILANTEET   MITEN MENETELLÄ KUOLEMANTAPAUKSESSA
TAKAISIN SUOMEEN    SEURAN ETUSIVULLE
Tien päällä Ranskassa   päivitetty 1/2014
AUTON HANKKIMINEN - MUUTTOAUTO SUOMEEN - MILLAINEN AUTO? - KATSASTUS - VIERAILLA KILVILLÄ SUOMESSA - AJOKORTTI - LIIKENNE

Ranskaan asettuva voi ostaa auton (yleensä verottomana) mistä maasta hyvänsä ja rekisteröidä sen Ranskaan.

Vaivattomampi ja nopeampi tapa on ostaa auto liikkeestä kuten kuka tahansa ranskalainen. Hinnanero omatoimiseen maahantuontiin verrattuna on pienentynyt oleellisesti, sillä Ranskassa ei enää peritä autoveroa.

Pankin varmentama sekki on kätevä maksuväline. Myyvät mielellään myös osamaksulla.

AUTON HANKKIMINEN

1.Uuden osto
2.Käytetty liikkeestä/yksityiseltä
3.Uusi auto (yleensä verovapaa) Ranskaan
4.Käytetty auto Ranskaan (EU-maasta / EU-maan ulkopuolelta)
5.Muuttoauto Ranskasta Suomeen



Uuden auton osto Ranskasta
Ranskassa autot ovat järkevän hintaisia. Uuden pikkuauton saa noin 20% edullisemmin kuin Suomessa, Ranskan ja Suomen hintojen erot vaihtelevat merkeittäin ja malleittain.

Uusien autojen Ranskan hinnat löytää esim. netistä valmistajien sivustoilta. Jos on mahdollisuus ostaa ranskalaisia autolehtiä, näkee hinnat yhdellä silmäyksellä. Vertailu ei ole aivan yksinkertaista sillä mallimerkinnät vaihtelevat eivätkä varusteet ole välttämättä samat.
Suomen verotuksen progression vuoksi kunnon autot maksavat Suomessa edelleen reippaasti enemmän kuin Ranskassa.

Auton osto on Ranskassa perusteellinen tapahtuma. Henkilöllisyyden lisäksi täytyy todistaa että on pysyvä osoite Ranskassa. Tämä onnistuu tuoreen sähkölaskun esittämisellä. Auto on luonnollisesti vakuutettava ennen ajoon lähtöä. Myyjä tarjoaa auliisti palvelujaan, mutta koska hintahaitari on Ranskassa todella laaja, kannattaa ehdottomasti vertailla hintoja. (Vakuutukset toisaalla tietopaketissa).

Koska autot tehdään nykyisin samalla tapaa kuin pizzat, eli työhön ryhdytään vasta kun asiakas on kertonut mitä herkkuja haluaa, odotusaika on yleensä pari kuukautta, suosituimmilla malleilla jopa puoli vuotta. Takuut ovat yleensä samaa luokkaa kuin Suomessa ja lisäturvaakin saa monesti ostaa.

Myyjä hoitaa paperisodan ja rekisteröinnin.

Näinä ankeina aikoina valmistajat yrittävät saada asiakkaan koukkuun todella edullisilta vaikuttavilla tarjouksilla. Hinnat saattavat auton koon mukaan olla jopa 2.000 – 4.000 euroa listahintoja edullisemmat. Aivan näin hyvin asiat eivät kuitenkaan ole, sillä jos lukee suurennuslasilla mainoksen alareunan tekstin, huomaa että tarjoushintaan liittyy reunaehtoja.

Suuri viikoittain ilmestyvä Auto Plus –lehti testasi eri merkkiliikkeiden supertarjouksia ja totesi niiden pitävän paikkansa vain 20 – 40 –prosenttisesti. Tarjouksiin kannattaa tietenkin tutustua, ja vertailu on helpointa silloin, kun vanhaa autoa ei ole vaivoina. Auto Plus –lehti vertailee viikon tarjouksia. Huomata kannattaa sekin. että tarjoukset paranevat vuoden lopulla, jolloin auton rekisteröintivuosi ja usein myös mallivuosi vaihtuvat. Uteliaisuutta herättää myös uusien autojen nettikauppa, johon voi tutustua esim. Auto Plussan viimeisten sivujen ilmoitusten avulla. Kauppiaat tarjoavat yleensä valmiiksi rekisteröityjä autoja jopa 35 % alennuksilla.

Käytetyn auton hankinta

Rivieran käytetyt autot ovat keskimäärin yllättävän hyväkuntoisia. Oletusarvohan on, että ranskalaiset eivät pelleistä piittaa ja huoltaminenkin on turhaa. Näin ei välttämättä ole, sillä ainakin pikkukaupungeissa kohdellaan varsinkin laatuautoja kunnioittavasti ja tehtaan pitkät takuut pakottavat käyttämään auton huolloissa.

Ja kun ruoste ei raiskaa (paitsi meren vaikutuspiiriin parkkeerattaessa), pakkanen ei pane, vuosittaiset ajokilometrit jäävät yleensä vähäisiksi eikä saksalaistyyppistä matkamittareiden rukkausta harrasteta yleisesti, käytetynkin voi ostaa riskin pysyessä kohtuullisena.

Varmuutta lisää tieto siitä, että myyjän on katsastettava auto jos se on yli nelivuotias ja leima on kuutta kuukautta vanhempi. Rannikon liikennetiheys tosin pitää huolen siitä, että voimansiirto ja jarrut vaativat remontin huomattavasti totuttuja kilometrejä aiemmin.
Järkeä on kuitenkin käytettävä (aivan kuten Suomessa). Kokemuskin olisi hyväksi. Jos ei itse ole perehtynyt käytettyihin autoihin, olisi kokeneen automiehen taustatuki paikallaan.

Koska tehtaat ovat viime aikoina suruttomasti ottaneet käyttöön uusia ”innovaatioita” ja jättäneet testauksen asiakkaan huoleksi, alan lehtiin olisi hyvä tutustua. Jopa vanhojen laatumerkkien monet mallit ovat susia jo syntyessään. Lehtikioskeista löytää julkaisuja, jotka auttavat merkin ja mallin valinnassa. Suomenkielistä ja suomalaisten mielestä asiantuntevampaa tietoa saa esim. netistä Helsingin Sanomien sivuilta (autot/tyyppiviat).

Käytetty kadulta

Ranskassa käytettyjen autojen hinnat perustuvat yleensä ns. Argus-hintaan. Se tarkoittaa Argus –nimisen lehden keräämiä tietoja markkinahinnoista. Hintoihin vaikuttavat vuosimallin ja varustelun lisäksi ajokilometrit. Argus-hinta on hyvä vertailukohde nimenomaan yksityishenkilöiden välisessä kaupassa. Lehden löytää kioskeista ja kirjakaupoista. Samaa tietoa saa netistä osoitteesta argus.fr

Kauppaa käytäessä on varmistettava että myyjä on auton oikea omistaja tai hänen valtuuttamansa ( vertaa henkilöllisyystodistuksen tietoja rekisteriotteeseen ”Carte Gris”). Samalla täytyy katsoa, että auto on oikea (vertaa korin sarjanumeroa rekisteriotteeseen). Vaadi myyjältä ”certificat de non-gage” -paperi, joka todistaa ettei autoon liity maksamattomia sakkoja tai muita selvittämättömiä rikkeitä (saa paikallisesta prefektuurista, yleensä automaatista). Myyjän tulee antaa myös dokumentit nimeltä ”certificate de situation” ja ”certificat de cession”, jotka tarvitaan auto omiin nimiin rekisteröitäessä.

Jos auto on yli neljä vuotta vanha, katsastusleima (controle technique) ei saa olla kuutta kuukautta vanhempi. Auto maksetaan (kätevimmin sekillä) samalla kun myyjä kirjoittaa rekisteriotteeseen ”vendu le + pvm” (eli myyty silloin ja silloin) sekä nimikirjoituksensa, vetää viivan rekisteriotteen poikki ja leikkaa oikean yläkulman otteesta.

Tämän jälkeen myyjä irtisanoo vakuutuksensa ja ostaja vakuuttaa auton nimiinsä. Seuraavaksi ostaja rekisteröi auton nimiinsä prefektuurissa. Mukaan tulee ottaa kaikki kaupanteon yhteydessä käsitellyt paperit sekä henkilöllisyystodistus ja todistus siitä, että asuu seudulla (vuokrasopimus/omissa nimissä oleva sähkölasku).
Rekisteröinti maksaa muutaman satasen auton mallista riippuen.
Jos auto on ostettu samalta alueelta (06) ei rekisterikilpiä tarvitse ainakaan teoriassa vaihtaa. Jos näin vaaditaan, kilvet saa teetettyä esim. useimmilla autokorjaamoilla, suutareilla tai lukkosepillä. Prefektuurien lähellä on yleensä alan liikkeitä, jotka tekevät ja asentavat kilvet odottaessa.

Osto yksityiseltä

plussat:
+ noin 20 % edullisempi kuin liikkeessä

miinukset:
- vaivaa paperitöistä, epävarmuuden tunne
- ei takuuta, jos tehtaan takuu on päättynyt (myyjä tarjoaa joskus takuuta, mutta olisi mielenkiintoista nähdä miten se toimii)

Käytetty liikkeestä

Jos on jo ratkaissut minkä auton ostaa, parhaat valikoimat löytyvät merkkiliikkeistä. Kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi kiertää myös muiden merkkien liikkeitä ja käytettyjen autojen erikoisliikkeitä. Jos niissä sattuu tärppäämään, hinta on yleensä edullisempi, sillä merkkiliikkeiden rooliin kuuluu antaa kuva siitä kuinka hyvin juuri tämä merkki säilyttää arvonsa. Kaupankäynti on turvallisempaa kuin yksityishenkilöiden välillä, sillä liike löytyy seuraavanakin päivänä samasta paikasta. Varsinkin merkkiliikkeillä on usein uudenkarheita autoja, jotka saa alleen nopeasti ja uutta edullisemmin.

Tehtaan takuu jatkuu määrävuodet omistajanvaihdoksesta huolimatta. Jos tehtaan takuu ei ole voimassa, myyjä antaa hyviksi tietämilleen autoille yleensä 3 – 6 kk takuun. Tässä täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä kauppaa hierottaessa takuu on kaikenkattava ja voimassa koko universumissa. Kun nimet ovat paperissa, käy ilmi että takuu yleensä koskee vain ns. voimalinjaa (voiman tuotto ja sen välittäminen vetäville pyörille) ja maantieteellinen kattavuuskin on saatettu rajata Ranskaan.Takuun antaminen vain voimalinjalle on käytännön sanelema juttu, sillä nykyautojen elektroniikka on oikullista ja vikojen korjaaminen monesti ylen hankalaa.

Mutta joka tapauksessa on parempi että edes osa autosta on takuun piirissä kuin ettei takuuta olisi lainkaan. Käytetyn auton ostaminen liikkeestä on vaivatonta, sillä myyjä hoitaa paperityön kilpineen. Ostajan tarvitsee kirjoittaa nimensä vain kahteen paperiin: kauppakirjaan ja sekkiin. Auton saa yleensä muutaman päivän kuluttua, nykyisin ainakin teoriassa ihan oikeilla rekisterikilvillä varustettuna (aikaisemmin autoon kiinnitettiin väliaikaiset kilvet, jotka piti käydä vaihdattamassa pysyviin). Argus-hinnalla ei käytettyä autoa liikkeestä saa, vaan palvelulle ja vastuulle kertyy hintaa noin 20%. Vastaavasti jos liikkeeseen menee tarjoamaan käytettyä autoa ostettavaksi tai uuteen vaihdettavaksi, liikkeellä on oma Argus-hinnastonsa, joka on noin 15 % alhaisempi.

Käytetty liikkeestä plussat:
+ vertailu helppoa
+ kaupankäynti yksinkertaista ja vaivatonta
+ takuu antaa turvaa

miinukset:
- hinnat keskimäärin 20 % kovemmat kuin katukaupassa

Koska auton osto ilman autoa on hankalaa (liikkeet sijaitsevat yleensä kaupunkien ulkopuolella) ja kaupankäynti vieraissa oloissa vieraalla kielellä on mutkikasta ja riskaabelia, on paikallaan harkita ulkopuolisen kieltä osaavan avun käyttöä.

Uuden (yleensä verovapaan) auton tuonti Ranskaan EU-maasta

Koska Suomessa autojen verovapaat hinnat ovat Euroopan alhaisimpia, taloudellisesti ajattelevan mieleen tulee tax free –osto ja auton rekisteröinti Ranskassa.
Kun ostaa auton Ranskan ulkopuolelta ja aikoo rekisteröidä sen Ranskaan, on auton tuonti maahan ilmoitettava verottajalle kahden viikon sisällä auton Ranskaan tulosta.
Jos auto on ostettu verovapaasti, asuinkunnan verottajan kuuluisi vaatia arvonlisäveron maksamista Ranskaan. Tällöin on asuinkunnan verotoimistossa näytettävä auton ostokuitti, tyyppipaperit ja vakuutustodistus sekä todistus siitä, että asuu kyseisessä kunnassa (sähkölasku, jossa näkyy oma nimi on Ranskassa käytetyin todistus).
Kun verottaja on todennut alv:n maksetuksi (Ranskaan tai muualle), siitä saa todistuksen, joka tarvitaan auton rekisteröintiin prefektuurissa (katso kohta Käytetty kadulta).

Jos tuo maahan käytetyn auton, josta alv on jo maksettu johonkin EU-maahan, antaa verottaja nollaveropäätöksen autoista, joiden ikä on yli 6 kuukautta ja joilla on ajettu yli 6000 kilometriä.

Uuden (yleensä verovapaan) auton tuonti EU:n ulkopuolelta

EU:n ulkopuolelta tuodun auton osalta noudatetaan muuten samoja sääntöjä kuin EU-maasta tuodun auton, mutta verottajan sijaan mennään tulliin, joka määrää mahdollisen tullin ja ALVin maksusta. Jos auto on uusi, ovat maksut suurempia kuin jos auto on käytetty – käyttävät tullissa Argus-hinnastoa auton arvoa, ja siten maksujen suuruutta määrättäessä. Nizzan seudulla on tullilla useita pisteitä, mutta autoasiat hoidetaan lentokentällä terminal 2:n puolella osastolla ”fret / douane”. Aukioloajat kannattaa selvittää etukäteen, sillä ovat useimmiten keskipäivällä kiinni.
Tullista saadaan sitten paperi, jonka kanssa mennään KATSASTAMAAN AUTO ennen kuin prefektuuri on valmis auton rekisteröimään. Muista sitten myös hankkia vakuutukset myös Ranskasta, koska vakuutus on sidottu rekisterinumeroon.

Muuttoauto Suomeen

Jossain vaiheessa moni miettii muuttoa takaisin Suomeen. Syynä saattaa olla työ tai lastenlastenlasten ja tutun kielen kaipuu. Tällöin kannattaa ehdottomasti muistaa mahdollisuus muuttoauton verottomaan vientiin.
Asetukset ovat vuosikymmenten mittaan inhimillistyneet. Nyt riittää vuoden asuminen ulkomailla (oltava kirjoilla ulkomailla) ja auto on pitänyt olla hallussa vähintään 6 kuukautta.
Muuttotavarana tuotavan auton verosta saa vähentää enintään 13.450 euroa, mikä useimmissa tapauksissa riittänee. Tarkat tiedot ja ohjeet (mm. auton käytön ja myynnin rajoitukset Suomessa) löytää netistä tulli.fi (Muuttotavaroiden tai muuttoajoneuvon tuonti Suomeen).
Auton saa myydä kolmen vuoden (joista vähintään yksi Suomessa) omistuksen ja käytön jälkeen. Verotonta muuttoautoa saa ajaa vain omistaja ja hänen perheenjäsenensä (aikaisemmin määrittely oli tarkempi: samaan ruokakuntaan kuuluva perheenjäsen, mutta tarkoitus lienee sama).

Ja jos ahneus yllättää, on hyvä tietää, että pariskunta voi tuoda kaksi autoa, kumpikin osapuoli yhden. Muuttoautona ei ole järkevää viedä vanhaa ropposta vaan kannattaa käyttää tilaisuus hyvän ja hyvin varustellun auton hankintaan. Jos tietää muuton ajoituksen ennakkoon, voi auton ostaa pari vuotta ennen m-hetkeä, jolloin sen voi myydä tai panna muutoin kiertoon vuoden Suomessa olon jälkeen.

Ikäihmisille suositeltavia lisävarusteita ovat mm. automaattivaihteisto, peruutustutka, paikoitus- ja jarruavustajat, ilmastointi, kaistavahti jne. Viisas ostaa autoonsa myös kunnon ajovalot, sillä jo viisikymppinen tarvitsee valoa tuplasti enemmän kuin nuorukainen.

Millainen auto?

Ranskassa autoa valittaessa ensimmäinen kriteeri on usein koko. Tämä siksi, että suureen osaan Ranskan asuintalojen autotalleista tai autopaikoista ei miehekkään kokoisella autolla ole yrittämistäkään. Tämä kannattaa testata jo asuntoa ostaessaan. Jos haluaa ajaa isolla autolla, sen olisi hyvä mahtua autotalliin.

Ranskassa dieselit ovat jo vuosia olleet bensa-autoja suositumpia. Polttoaineen hintaero ei ole merkittävä, mutta dieselit kuluttavat vähemmän. Modernien moottoreiden kulutus on toisaalta saatu puristetuksi niin vähäiseksi, ettei normaaleilla ajokilometreillä polttoaineen laadulla ole enää merkitystä.

Ranskalaiset ovat jaotelleet autot käyttötarkoituksen mukaan: on kaupunkiautoja, maantieautoja, perheautoja jne. Ryhmittely on fiksu, sillä se ohjaa valintaan: jos käyttää autoa enimmäkseen kaupungissa, ostaa tietysti kaupunkiauton, jos tarvitsee tilaa, ostaa perheauton jne.

Uusi ja Rivieran ahtaudessa kiinnostava autoluokka on pienet tila-autot. Niihin on kompakteihin mittoihin saatu suunnitelluksi yllättävän isot sisätilat. Ja koska ne ovat pikkuautoja korkeampia, niihin noustaan ja liikennettä seurataan vähän ylävinkkelistä. Kuten me vanhat muistamme, aikanaan noustiin ajoneuvoon. Se on pitkään toimineille nivelille huomattavasti helpompaa kuin laskeutuminen.

Päätöstä puntaroitaessa kannattaa selvittää, missä merkin lähin huoltoihin ja korjauksiin pystyvä toimipiste sijaitsee. Jos se on kaukana, pitkänä takuuaikana tulee eteen monta mutkallista matkaa. Yltiöisänmaallisina ranskalaiset ostavat ranskalaisia autoja, joten niiden huoltokorjaamojen verkosto on tiheä ja kattava. Huono puoli on se, että ranskalaiset autot tarvitsevat puolueettomien tilastojen mukaan korjaamoita huomattavasti useammin kuin monen muun maalaiset. Ranskalaiset tilastot ovat luonnollisesti toista mieltä.

Ranskassa autot ovat edullisia, joten suomalainen perisaituus kannattaa yrittää tunkea hetkeksi taka-alalle. Hinnat alkaen –mallit voi unohtaa, sillä autossa on hyvä olla myös ylämäet sietävä moottori, ilmastointi, automaattivaihteisto, kunnon ajovalot saunalyhtyjen sijaan, peruutustutka jne. Ajovakaudenhallintajärjestelmä saattaa halvimmista malleista puuttua. Se on erittäin suositeltava varuste, sillä se varmistaa, ettei auto vähän töppäiltäessäkään lähde kovin helposti lapasesta.

Varsinkin käytettyä autoa ostettaessa kannattaa tehdä ensin paperitöitä: ostaa lehtikioskista käytettyjen autojen valinnassa opastavia lehtiä (Occasions) ja perehtyä kiinnostaviin merkkeihin. On hyvä selailla useampaa julkaisua, sillä tiedot täydentävät toisiaan. Joissakin on mm. yleisimpien huoltokorjausten hinnat ja tähdet opastamassa valintaa. Arviointeihin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, sillä ranskalaisille autoille annetaan sattuneesta syystä heti kättelyssä 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Asiantuntevaa tietoa saa suomeksi siis esim. Helsingin Sanomien nettisivuilta kohdasta autot/tyyppiviat. Siihen on koottu eri automerkkien ja –mallien yleisimmät tyyppiviat, siis sellaiset, jotka mitä todennäköisimmin tulevat esiin auton elinkaaren jossain vaiheessa. Erot ovat yllättävän suuret: parhailla on vain muutaman kohdan syntilista, joillakin käsivarren mittainen.

Katsastus – controle technique

Uudella autolla saa Ranskassa ajaa neljä vuotta. Sen jälkeen teknisessä tarkastuksessa on käytävä kahden vuoden välein. Katsastusyrittäjiä on runsaasti, aikaa ei yleensä tarvitse varata. Toiminta on asiallista ja mittaukset vastaavat likipitäen suomalaisia.
Toimenpide on nopea ja kivuton, hinta polttoaineen laadusta ja vetävien pyörien määrästä riippuen 50 euron luokkaa. Carte grise tietysti tarvitaan.

Ennen katsastusta on hyvä kiertää auto ympäri ja tarkastaa valot. Linja on todella tiukentunut: esim. pimeän parkkivalon takia joutuu uusintakatsastukseen (onneksi maksuttomaan).

Vierailla kilvillä Suomessa

Suomessa kirjoilla oleva ei saa ajaa ulkomailla rekisteröityä ajoneuvoa Suomessa. Kun lähtee autolla lomalle Suomeen, on siis tarvittaessa pystyttävä todistamaan olevansa kirjoilla ulkomailla. Koska oleskelulupaa ei enää ole, on näytettävä jokin muu paperi, esimerkiksi ranskalainen ajokortti.
Jos sitä ei ole, voi tarjota vaikkapa asumisvero- tai muita verotuspapereita.
Vallalla on ollut käsitys, että loman loppuessa on vieraissa kilvissä oleva auto vietävä maasta pois. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan auton voi jättää esim. vapaavarastoon tai muuhun tullin osoittamaan paikkaan. Näin on mahdollista pitää Ranskasta edullisesti hankittu auto lomia varten Suomessa ja käyttää halpaa ja nopeaa lentokonetta.

Ranskassa rekisteröidyn auton vuosikatsastus Suomessa ei toistaiseksi onnistu (katsastusasemat voivat lyödä leiman, mutta toimenpiteellä ei ole mitään todellista merkitystä).

Ajokortti

Ranskan lain mukaan on vanhanmallinen suomalainen ajokortti vaihdettava ranskalaiseen vuoden kuluessa maahan muutosta. EU-kortin vaihtaminen on vapaaehtoista. Se on kuitenkin tehtävä, jos jää kiinni liikennerikkomuksesta, josta menettää ranskalaiseen korttiin liittyviä pisteitä (pisteitä on 12, joita vähennetään rikkomuksen vakavuudesta riippuen). Kortin vaihto tapahtuu prefektuurissa tai aliprefektuurissa (esim. Nizzassa tai Grassessa).

Seuraavat paperit tarvitaan:
suomalainen ajokortti
kaksi passikuvaa
itselle osoitettu kirjekuori merkkeineen
rahaa noin 50 euroa

Virkailija antaa hakemuskaavakkeen. Hän tarkastaa, että se on oikein täytetty ja että hallintoalamaisella on yllä luetellut asiakirjat. Sitten virkailija ottaa suomalaisen kortin pois ja kirjoittaa väliaikaisen lupalapun, jolla saa ajaa kuukauden vain Ranskassa.
Kortin pitäisi tulla kolmen viikon kuluessa postissa.
Kortti on toistaiseksi elinikäinen, ammattimaisilla kuskeilla normaalit lääkärintarkastukset.

Liikenne

Ranskalaisesta liikenteestä kerrotaan värikkäitä tarinoita. Osa niistä pitää jopa paikkansa. Ranskalainen on ranskalainen myös ratissa – valitettavasti. Tulevan ennakointi ja järjen käyttö eivät ole päällimmäisiä ominaisuuksia.

Todella hyvä uutinen vuodelta 2013 on että liikennekuolemien määrä on laskenut merkittävästi. Nyt ollaan jo lukemissa, jotka ovat suhteellisesti melkein samat kuin Suomessa! 1970-luvun alussa ranskalaisessa liikenteessä kuoli yli 16.000 henkeä vuodessa, nyt ollaan luvussa 3.250. Nopeusrajoitukset ja turvavyöpakko, yhdessä alkoholimääräysten ja valvonnan tiukentamisen kanssa ovat kantaneet hedelmää.

Ajotavat vaihtelevat suuresti. Pienissä kaupungeissa saatetaan olla erittäin kohteliaita, mutta suurkaupungeissa ajetaan kuten niissä yleensä ajetaan.

Punaisia päin ajaminen tulee kalliiksi, sillä monissa rannikon kaupungeissa on automaattinen kameravalvonta risteyksissa.

Ranskassakin on havaittu, etteivät alkoholi ja autoilu sovi yhteen. Valvontaa on tiukennettu, ja jos jotain sattuu, seuraamukset saattavat olla käsittämättömän ankarat. Eli jos tiedossa on kostea lounas tai päivällinen, auto on syytä jättää kotiin.

Liikennesäännöt ovat samat kuin EU:ssa yleensä, tulkinnat tosin vaihtelevat. Suojateille pysäköidään ja sen eteen pysähtyneet ohitetaan yleensä surutta. Jos havaitaan tuttu, saatetaan keskellä risteystä survaista jarrut pohjaan ja pitää pieni juttutuokio. Erityisesti on varottava kaksikaistaisia liikenneympyröitä, joita Ranskassa riittää. Oletusarvo näyttää olevan, että jos jää ulkokehälle, on poistuttava heti seuraavasta erkanemisliittymästä, muutoin saa keskiympyrää ajavan helposti kylkeensä.

Ruuhkia Ranskassa on päivittäin kahden sijasta neljä, aamuin ja illoin sekä lisäksi siestan molemmin puolin. Viisas ajoittaa liikennöimisensä jos mahdollista ruuhkahuippujen lomiin.


auto Italiasta