Ranskaan asettuva voi ostaa auton (yleensä verottomana) mistä maasta hyvänsä ja rekisteröidä sen Ranskaan.

Vaivattomampi ja nopeampi tapa on ostaa auto liikkeestä kuten kuka tahansa ranskalainen. Tavallisten autojen hinnat ovat merkistä ja varusteista riippuen 20 – 30 prosenttia Suomen tasoa edullisemmat. Suomen veroprogressiosta johtuen loistoautojen hinnanerot saattavat olla moninkertaiset.

Pankin varmentama sekki on kätevä maksuväline. Myyvät mielellään myös osamaksulla.

Auton ostaminen on Ranskassa perusteellinen tapahtuma. Tarvitaan passi ja sähkö- tai puhelinlasku. Auto täytyy luonnollisesti vakuuttaa ennen ajoon lähtöä. Myyjä tarjoaa auliisti vakuutuspalvelua, mutta koska hintahaitari on Ranskassa todella laaja, kannattaa ehdottomasti vertailla hintoja. Rivieran Suomi-Seuran jäsenet saavat Axan Cannesin/Cannetin toimistosta 15 % alennuksen. (Ks. Vakuutukset).

Vaikka auto olisi varastossa valmiina, sillä ei pääse heti lähtemään, koska Ranskan byrokratia vie aikansa.

Myyjä varustaa auton rekisterikilvillä, jotka ovat väliaikaiset. Sovittuna päivänä myyjä vaihtaa kilvet pysyviin. Kilpishow käydään aina omistajan vaihtuessa. Uudistus on tulossa: vuoden 2006 loppuun mennessä ranskalaisetkin siirtyvät käytäntöön, jossa autoon kiinnitetään heti uutena kilvet, jotka pysyvät paikoillaan auton eliniän.

Auton rekisteriote on nimeltään carte grise.

Tuulilasiin kiinnitetään pieni muovitasku vihreää vakuutuslappua varten. Vakuutusyhtiö lähettää vuosittain uuden lapun taskuun vaihdettavaksi.

Vuosittaista autoveroa (tarra tullilasissa) ei ole pariin vuoteen peritty yksityiskäytössä olevilta autoilta.

Takuuajat ovat pitkät, 2-3 vuotta. Liikkeet myöntävät yllättävän iäkkäillekin vaihtoautoille 3-6 kuukauden käytetyn auton takuun (kattaa yleensä lupauksista huolimatta vain moottorin ja voimansiirron viat ja on voimassa vain Ranskassa.)

Monet valmistajat ovat alkaneet tarjota kahden vuoden pidennystä tehtaan takuuseen järkevään hintaan. Sitä kannatta harkita, sillä nykyisin autotehtaiden laadunvalvontaosaston työt hoitaa varsinkin eurooppalaisten autojen osalta ostaja. Automerkkien välillä on käsittämättömän suuria laatueroja. Esimerkiksi katsastuksessa hylkäämisen tai tiepalvelun apuun turvautumisen pohjalta laaditut tilastot antavat osaviittaa. Tietoja saa alan lehdistä ja netistä.

Liikkeestä vai yksityiseltä?

Käytetyn auton ostaminen yksityiseltä houkuttelee, sillä hinnat ovat selvästi halvemmat kuin liikkeessä. Mutta aivan samoin kuin Suomessa, riski on katukaupassa suurempi.

Liikkeestä ostettaessa saa yllättävän vanhoihinkin autoihin muutaman kuukauden takuun, joka ei kuitenkaan yleensä ole yhtä kattava kuin tehtaan takuu. Valikoima on runsas, vertailu kannattaa.

Saksalaistyyppistä matkamittareiden rukkausta ei Ranskassa yleensä harrasteta. Huoltokirja kannattaa katsoa tarkkaan, sillä ranskalaisten mielestä auton huollattaminen on turhaa puuhaa, joka vie sekä aikaa että rahaa.

Kilometrimäärät ovat vuosimalliin nähden yleensä selvästi alhaisemmat kuin Suomessa, mutta rannikon liikennetiheys pitää huolen siitä, että voimansiirto ja jarrut vaativat remontin huomattavasti totuttuja kilometrejä aikaisemmin.

Jos autoa on säilytetty satamassa tai muutoin meren äärellä, maalin alla saattaa olla enemmän ruostetta kuin peltiä.

Jos on todellinen automies, joka tuntee tekniikan ja pellit ja haluaa käyttää aikaansa rekisteröintimuodollisuuksiin, kadulta saattaa tehdä todella mielenkiintoisia löytöjä.

Auton ostaminen/myyminen yksityishenkilöiden kesken

Kauppa yksityishenkilöiden kesken vaatii luonnollisesti enemmän toimenpiteitä kuin mihin Suomessa on totuttu, koska Ranskan byrokratia on erinomaisen mutkikasta. Myyjä on aktin toimiva osapuoli, ostajan tarvitsee vain mennä prefektuuriin valmiiksi täytetyt paperit kourassaan.

1. Myyjä hankkii prefektuurista lomakkeen  un certificat de cession,
jonka omistaja täyttää ja molemmat osapuolet allekirjoittavat.
2. Myyjä kirjoittaa rekisteriotteeseen  vendu le + pvm , eli myyty + pvm
sekä allekirjoituksensa, vetää viivan poikki rekisteriotteen ja leikkaa
oikean yläkulman otteesta.
3. Myyjä hankkii prefektuurista certificat de non-gage  paperin, joka
todistaa, ettei autoon liity maksamattomia sakkoja tai muita
selvittämättömiä rikkeitä.
4. Jos auto on yli 4 vuotta vanha, myyjä suorittaa auton katsastuksen.
5. Myyjä irtisanoo vakuutuksensa ja ostaja vakuuttaa auton nimiinsä.
6. Ostaja menee prefektuuriin auton rekisteröintiä varten mukanaan
seuraavat dokumentit:
- todistus, että asuu seudulla (vuokrasopimus, omissa nimissä oleva
sähkölasku)
- henkilöllisyystodistus
- non-gage  todistus (myyjä hankkinut)
- certificat de cession  todistus (myyjä hankkinut)
- auton rekisteriote, jonka myyjä on allekirjoittanut ja josta kulman leikattu pois

Uudella autolla saa Ranskassa ajaa katsastamatta neljä vuotta. Sen jälkeen teknisessä tarkastuksessa on käytävä kahden vuoden välein.

Katsastus on Ranskassa kilpailtua liiketoimintaa. Katsastuspaikkoja on runsaasti eikä aikaa tarvitse yleensä varata. Toimenpide on nopea ja kivuton, hinta polttoaineen laadusta ja vetävien pyörien määrästä riippuen noin 44-47 euroa. Carte grise tietysti tarvitaan.

Suomessa kirjoilla oleva ei saa ajaa ulkomailla rekisteröityä autoa Suomessa. Kun siis lähtee autolla kesälomalle Suomeen, on mukana oltava paperi (esim. oleskelulupa), jolla voi tarvittaessa todistaa olevansa kirjoilla muualla.

Vallalla on ollut käsitys, että vieraissa kilvissä oleva auto täytyy viedä lomailun päätyttyä maasta pois. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan auton voi jättää esim. vapaavarastoon tai johonkin muuhun tullin osoittamaan paikkaan.

Vieraissa kilvissä olevan auton pitäminen Suomessa on järkevää jos on kyllästynyt autoilemaan kesäksi Suomeen. Lentäminen on nopeaa ja edullisempaa.

Katsastaminen on tietysti ongelmallista, mutta onneksi se ei tule kovin usein eteen Ranskan kilvillä ajettaessa.

Toinen ulkomaille rekisteröidyn auton Suomessa pitämisen edullisuuteen vaikuttava seikka on vakuutus. Ranskassa ei tunneta seisontavakuutusta, vaan autonvakuutus on pidettävä voimassa ympäri vuoden. Tässä tosin voi säästää muuttamalla vakuutukset seisonta-ajaksi mahdollisimman edullisiksi. Ja kääntäen: jos auto jää pitkäksi ajaksi Ranskaan, voi vakuutuksesta riisua kaikki vapaaehtoiset lisät.

Tulkinnat kannattaa varmistaa tullista, sillä väärinkäsitysten seuraamukset saattavat käydä todella kalliiksi.

Ranskan lain mukaan suomalainen vanhanmallinen kortti on vaihdettava ranskalaiseen vuoden kuluessa oleskeluluvan myöntämisestä. EU-kortin vaihtaminen on vapaaehtoista, mutta oheinen teksti kertoo, miksi se kannattaa tehdä. Vaihto tapahtuu prefektuurissa tai aliprefektuurissa (esim. Nizzassa tai Grassessa).

Seuraavat paperit tarvitaan:

• suomalainen ajokortti
• kaksi passikuvaa
• itselle osoitettu kirjekuori merkkeineen
• rahaa 48 euroa

Prefektuurista/aliprefektuurista saa hakemuskaavakkeen, joka tulee lisäksi täyttää. Virkailija tarkistaa, että se on oikein täytetty ja hakijalla on yllä luetellut asiakirjat. Sen jälkeen hän ottaa pois suomalaisen kortin ja kirjoittaa väliaikaisen lupalapun, jolla saa ajaa kuukauden Ranskassa. Kortti tulee kolmen viikon kuluessa postissa. Ranskalainen kortti on elinikäinen (ammattimaisilla kuskeilla normaalit lääkärintarkastukset).

Ajokortin vaihto on elinikäisyyden lisäksi perusteltua myös siksi, että jos suomalainen kortti katoaa, uuden saaminen on vähintään ongelmallista. Ajokortin kun kadonneen tilalle myöntää asuinpaikkakunnan poliisiviranomainen, eikä Ranskan viranomaisilla ole mitään tietoa Suomen ajokorteista. Suomen poliisi kyllä tarvittaessa voi uusia ulkomailla kirjoilla olevan henkilön kortin, mutta ei saa kirjoittaa uutta kadonneen tilalle.

Kortin vaihto on väistämättä edessä, jos jää kiinni sellaisesta liikennerikkomuksesta, jossa menettää ranskalaiseen korttiin liittyviä pisteitä (pisteitä on 12, joita vähennetään rikkomuksen vakavuudesta riippuen).

Ranskalaisesta liikenteestä kerrotaan värikkäitä tarinoita. Osa niistä pitää jopa paikkansa. Ranskalaiset ovat piittaamattomia kuljettajia, jotka eivät anna turhien rajoitusten kahlita yksilönvapauttaan. Seuraukset näkyvät erittäin korkeina kolari- ja liikennekuolemalukuina.

Ranskassa on vuodesta 2002 ollut käynnissä liikenteen ryhtiliike. Ajonopeuksia ja kuljettajan ajokuntoa on ryhdytty valvomaan aivan toisin kuin ennen. Ja tuloksiakin on syntynyt: vuonna 2003 kuoli ranskalaisessa liikenteessä 1500 ihmistä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin! Synkkä tilasto kaunistui kahdeksasta tuhannesta kuuteen ja puoleen tuhanteen. Kehitys jatkui hyvänä myös viime vuonna. Ennakkotiedot kertovat, että vuonna 2004 parannusta olisi tullut vähintään kolmetoista prosenttia.
Mutta vieläkin luvut ovat suhteellisestikin paljon huonompia kuin Suomessa. Eli sääntöjä on syytä noudattaa ja jättää auto kotiin kun tiedossa on kostea lounas tai päivällinen.

Promilleraja laskettiin muutama vuosi sitten 0,75:stä tuttuun puoleen promilleen.

Persoonalliset ajotavat, kapeat kaistat ja kovat nopeudet aiheuttavat sen, että pellit kolisevat turhan usein. Ranskalaisten mukaan poliisia on turha edes yrittää saada paikalle, jos henkilövahinkoja ei ole sattunut. On siis ryhdyttävä täyttämään vahinkoilmoitusta vastapuolen kanssa. Siinä on oltava todella tarkkana, sillä tapaan kuuluu, että ulkomaalainen yritetään saada maksumieheksi olipa syy kenessä hyvänsä.

Vakuutusyhtiön antama vahinkoilmoituslomake on oltava aina mukana. Jos ranskan kieli ei ole täysin hallussa, on syytä pitää mukana myös suomenkielinen lomake, josta voi tarvittaessa luntata. Kun lomake on täytetty ja allekirjoitettu, on myöhäistä valittaa.

Auton vakuutuksista kerrotaan kohdassa vakuutukset.