| Takaisin Suomeen? | |
|
Ranskassa kirjoilla ja vielä työelämässä olevan Suomen kansalaisen palaaminen Suomeen sujuu yleensä mutkattomasti, seuraavassa
tarkastellaan myös eläkeläisen paluuseen liittyviä erityiskysymyksiä. Lähtö Ranskasta. Jos muuttajalla on ykkösasunnoksi luokiteltu asunto Ranskassa, on huomattava, että se muuttuu kakkosasunnoksi heti maasta muutettaessa, ja kakkosasunnon myyntiä koskevat erilaiset vero-säännökset kuin ykkösasuntoa. Sen vuoksi kannattaa hoitaa asunnon myynti ennen muuttoa. Poistuminen Ranskan sosiaaliturvan alaisuudesta tapahtuu ilmoituksella Assurance Maladie-toimistoon, jonne Ranskan Carte Vitale ja mahdollinen EU-kortti luovutetaan ja josta on muistettava saada E121-lomake, jolla turvataan mahdollisten muuton aikana syntyvien kulujen korvaaminen. Omalta lääkäriltä kannattaa saada omat, seikkaperäiset potilastiedot, jotka helpottavat mahdollisen sairauden hoitoa/hoidon jatkumista Suomessa. Etenkin pankin kanssa on sovittava sinne tulevien maksujen hoitaminen, mm miten sinne Ranskasta tms tulevien eläkkeiden siirto Suomeen hoidetaan. Alle 12500 euron suuruisten erien siirtäminen Suomeen maksaa yhtä paljon kuin Ranskan sisälläkin. Eläkkeiden siirtokustannukset ovat kuitenkin Suomessa verovähennyskelpoisia. Uuden osoitteen ilmoittaminen mahdollisimman laajalti helpottaa kaikkien toimintaa. Tulo Suomeen. Suomen (ja Pohjoismaiden) kansalainen ilmoittaa paluustaan kirjallisesti maistraattiin postista, Kelan toimistoista ja maistraateista saatavalla lomakkeella. Muiden maiden kansalaiset tarvitsevat oleskeluluvan, EU/Eta-kansalaiset voivat oleskella Suomessa kolme kuukautta ilman oleskelulupaa. Katso tarkemmin Ulkomaalaisviraston nettisivuilta www.uvi.fi. Maistraatille tehtävä muuttoilmoitus on jätettävä viikon kuluessa muuttopäivästä. Kela-kortin saa jokainen Suomessa pysyvästi asuva henkilö (vrt alla oleviin kysymyksiin) ja sitä haetaan Kelan lomakkeella Y77 (Hakemus Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltamisesta Suomeen muutettaessa), joka löytyy Kelan nettisivulta www.kela.fi. Korttia anottaessa on Ranskasta saatu E121-lomake luovutettava Kelalle. Alle 65-vuotiaan eläkeläisen kannattaa merkityttää siihen ”eläkkeensaaja” (jos saa kansaneläkettä tai työeläkettä), jolloin kortinhaltija saa saa rautateiden, linja-autojen ja Suomen lentomatkojen alennukset, 65 vuotta täyttänyt saa nämä edut todistamalla ikänsä esim passilla tai ajokortilla. Kela-kortin voi saada myös kuvallisena, jolloin sitä voi käyttää henkilöllisyystodistuksena postissa ja pankissa. Ulkomaanmatkoihin tämä kortti ei kuitenkaan kelpaa. Julkinen terveydenhoito on Suomessa ensisijaisesti kunnallinen palvelu. Kelalta voi saada eläkeensaajan hoitotukea, kotipalvelujen ja kotisairaanhoidon tukea ja omaishoidon tukea, joiden saaminen riippuu tuensaajan tuloista. Lääkärin määrämistä lääkkeistä sekä yksityisistä lääkäri- ja sairaalapalveluista Kela maksaa osan, joka apteekeissa ja monissa sairaaloissa vähennetään jo maksettaessa. Kunnallisissa terveyskeskuksissa maksavat ensimmäiset kolme käyntiä vuoden aikana 11 euroa, loppuvuonna ne ovat ilmaisia. Ensimmäisellä käyntikerralla voi maksaa myös vuosimaksun 22 euroa, jolloin kaikki seuraavat käynnit ovat ilmaisia. Julkisiin hoitopalveluihin, jopa terveyskeskuksiin, voi joutua jonottamaan pitkiäkin aikoja, vaikka maassa onkin voimassa erityinen hoitotakuulaki, joka tuli voimaan jo vuonna 2005. Yksityisiä lääkäri- ja muita terveydenhoitopalveluita on Suomessa runsaasti eikä niihin tarvitse jonottaa samalla tavalla. Julkisten ja yksityisten palvelujen suhde on tällä hetkellä kuitenkin muuttumassa. Kotipaikkakunnan valinta. Suomalainen voi perustuslain mukaan itse valita asuinpaikkakuntansa. Paluumuuttaja, joka jo Ranskassa on ollut esimerkiksi vanhainkodissa, voi tässä kohdata vaikeuksia, koska Suomen kunnilla on nykyiseen kysyntään nähden riittämättömästi vanhainkoti- ja hoitolaitospaikkoja. Tästä syystä ne voivat kieltäytyä ottamasta vastaan hoitoa välittömästi vaativaa muuttajaa (ja tämä taas estää Kela-kortin saamisen!). Tällaisen muuttajan kannattaa siis ajoissa ottaa selvää, mitkä hänen hoitomahdollisuutensa halutussa kunnassa ovat. Sama koskee myös kunnallisten kotipalveluiden saantia – yleinen käsitys on myös, etteivät edes tarjotutkaan palvelut riitä, vaan hoidettavan on saatava apua sukulaisiltaan tai yksityisiltä palveluyrityksiltä, joiden maksut ovat sitten osittain verovähennyskelpoisia. Asuminen. Huomattakoon, ettei vapaa-ajan asuntoon voi muuttaa pysyvästi eli saada sellaisen perusteella kotikuntaoikeutta. Seniori-muuttajan kannattaa oman asunnon puuttuessa harkita virallista muuttamista vaikkapa lapsensa asuntoon, josta käsin voi sitten lähteä hakemaan kunnallista vanhainkoti-/hoitokotipaikkaa. Yksityisiä vanhainkoteja ja hoitokoteja on Suomessa kohtalaisesti. Niiden alaikäraja on useimmiten 55 vuotta. Niistä perittävät hinnat vaihtelevat runsaasti.
Päivitetty marraskuussa 2007.
|
|